Eka reissupäivä

 Koti – Eerikkilä Sport & Outdoor Resort, n. 67 km


Odotettu pyöräretken aloituspäivä koitti vihdoinkin. Kotipihalla kiinnitettiin pakkaukset jo totutulla rutiiniilla sähköfillareihin tarakoille ja napattiin vähän lähtökuvia. Ja sitten eikun pyöränsatulaan ja kohti uusia seikkailuja.


Kuva: täyspakkaukset ratsujen selässä lähtövalmiina valmiina


Kuva: helppo on lähtiessä hymyillä

Ja päästiinkin kotoa vähän yli kilsa ennenkuin pysähdyttiin seuraavalle lähtökuvalle eli Hämeen Härkätie -merkille. Oli  nimittäin tarkoitus että ensimmäisen päivän taival ajellaan enimmäkseen historiallista Härkätietä pitkin. Kuten myös tehtiin.

Kuva:  Hups, selfietoiminto tekikin tepposet ja kyltti on nurinperin

Huomattiin heti ekametreillä, et nyt on kuumaa. Myöhemmin näinkin mediasta et oli ollut kesän kuumin päivä siihen mennessä. Ja tottavie meillä hiki lensi ihan solkenaan joka solusta siinä fillarilla sötkötellessä, ainakin allekirjoittaneella.

Rengossa kahvisteltiin Raparperin paikassa oikein voikkukahvit/teet, jotta jaksaa polkea. Rengon jälkeen jäivät tutut maisemat ja alkoivat uudet näkymät joita ei ollut aiemmin bongailtu. Komootin (reittiohjelma) valisema reitti seuraili alkumatkasta jonkin verran 10-tietä, mutta me mentiin vieressä kulkevaa pikkuista hiekkatietä, siis sitä alkuperäistä Hämeen härkätietä pitkin.  Oli oikein kiva polkea kauniissa pelto- ja maalaismaisemissa keskellä luontoa, Porras -Renko väli on hyväkasytty museotieosuudeksi vuonna 1982.


Kuva: Museotie 


Kaikenlaista kivaa ja kiintoisaa siinä nähtiin ja ohitettiin. Mutta oikein pysähdyimme Pro Patria muistomerkille ihmettelemään ajan kanssa  Niemisen veljesten muistomerkkiä. Etenkin Miina -äidin kova kohtalo kosketti, hän mm. synnytti 10 lasta, joista oli viisi tyttöä ja viisi poikaa. Sitten kuoli mies ja Talvissodassa hän menetti viidestä pojastaan kaksi ja Jatkosodassa vielä kaksi poikaa. Ja sotien jälkeen heiltä paloi  kotimökkikin. Oli siinä vastoinkäymisiä kerrakseen yhdelle perheelle ja mimmille kerrakseen, huhuh.


Kuva: Renko seuran aloitteesta pystytetty muistomerkki

Eerikkälän urheiluopisto tulikin sitten aika nopsaan vastaan kun saatiin ajella suht hyviä ja vähäliikenteisiä teitä. Ja oltiin vielä retken alussa melko hyvävoimaisia. Mutta kehossa kumminkin tuntui molemmilla päivän kilsat, kyllä se helle syö. Mutta näin saatiin odotettu kesäinen fillarireissu polkaistua käyntiin.  





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhdeksäs reissupäivä

Neljäs reissupäivä

Seitsämäs reissupäivä